Osteopatia ja akupunktio
Osteopatia ja akupunktio (PKL, MTA, OA) on hoito- jatutkimusmenetelmänä erittäin laaja kokonaisuus. Suomessa ei akupunktio ja osteopatia kulttuuri ei ole vastaavalla tasolla, kuin alan huippumaissa esim. Kiinassa ja USA:ssa. Esim. Kiinassa tiedetään akupunktuuria tehdyn jo n. 5000-vuotta sitten. Lisäksi taitavat vanhat mestarit ovat osanneet käyttää jo n. 4000-vuotta sitten, erilaisia luonnosta saatavia yrttejä. Hoitaessaan potilaittensa erilaisia - LIIALLISUUS-VAJAVUUS, YIN-YANG, KYLMÄ-KUUMA, PINNALLINEN-SISÄINEN tauti tiloja (pkl:n 8 pääperiaatetta).
Osteopatian historia on luonnollisesti vielä varsin nuori. Länsimaiseen lääketieteeseen nojautuva osteopatia syntyi nimenä vuonna (1872). Ensimmäinen osteopatiakoulu aloitti toimintansa vuonna (1892) Kirksvillessä, Missourin osavaltiossa. Koulutus oli tarkoitettu lääkäreille ja se kesti tuolloin kaksi vuotta. Koulun perustaja oli lääkäri Andrew Taylor Still (1847-1917). Häntä pidetäänkin osteopatian isänä oikeutetusti. Ensimmäinen osteopatiakoulu perustettiin Euroopassa 1917 Englannissa. Sen perusti D.O, fysiologi John Martin Littlejohn, joka oli Stillin oppilas. Osteopatiaa pidetään ja se on esim. USA:ssa manuaalista hoitotiedettä.
Molemmat metodit mennä porskuttaa vahvasti eteenpäin ja tullen maailmalla suositummaksi. Ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia omasta hyvinvoinnistaan. Samalla halutaan hoitaa itseä kokonaisvaltaisesti paneutuen oireiden syihin, eikä pelkästään oireisiin. Mitä enemmän näitä metodeja oppii ja alkaa ymmärtää, niin huomaa ihan oikeasti kuinka vähän sitä oikein tietää ja osaa!
Vanha itämainen viisaus ja modernimpi länsimainen tietämys yhdistettynä, luo tekemälleni hoitotyölle mielestäni erinomaisen kombinaation. Kumpikaan menetelmä ei sodi toinen toistaan vastaan. Perusajatus tutkia ja hoitaa ihmistä on molemmissa samankaltainen. Katsotaan, kuunnellaan, arvioidaan ja tutkitaan kehoa kokonaisuutena. Perusperiaatteena on vahvistaa, kun keho on heikko ja vähentää, kun jotain on liikaa. Länsimaisittain sanottuna stimuloida tai inhiboida. Eli yksinkertaisesti kun löydetään oireiden alkulähde - syy, aloitetaan hoitaa ja purkaa sitä oikealla hoitotekniikalla ja menetelmällä pois.
Miten, mitä ja ketä osteopatialla hoidetaan?
Ennen hoidon aloittamista tehdään aina alku haastatelu (alkustatus), tällä tavoin saadaan asiakkaasta selville aikaisemmat terveyteen liittyvät ongelmat. Tehdyt lääketieteelliset tutkimukset, hoidot, lääkkeet ja mahdollisesti diagnostisoidut sairaudet. Kaikki tarvittava tieto kirjataan huolellisesti potilaskorttiin ylös - luottamuksellisesti.
Huolellisesti kartoitettujen esitietojen jälkeen aloitetaan tutkimaan asiakkaan kehoa erilaisissa asennoissa ja testeillä:
- esim. havainnoimalla liikettä kävellessä.
- havainnoimalla asiakkaan seisoma-asentoa edestä takaa ja sivulta.
- tehdään aktiivisia taivutus testejä seisten ja istuen.
- tehdään passiivisia liiketestejä (”maamerkit”) vatsamakuulla, selinmakuulla ja istuen.
- palpoimalla (tunnustelemalla) kudoksia pinnalta ja syvältä.
- vertailemalla kudosten lämpötilaeroja.
- vertailemalla kudosten ja luuston symmetriaa.
- arvioidaan vastustetuilla lihas- ja niveltesteillä (kinesiologia/ortopedia) nivelten ja lihasten motoriikkaa/sensoriikkaa ja voimatasoja.
Erilaisia tutkimustestejä on erittäin paljon, joilla voidaan selvittää oirehtivan kehonosan etiologiaa. Tällä tavoin voidaan osittain pois sulkea sellaiset vaivat (sairaudet: akuutit ja krooniset), joita ei kannata välttämättä lähteä hoitamaan ollenkaan. Vaan ohjataan asiakas esim. suoraan lääkärille.
Osteopatialla (klassisempi tyyli) voidaan hoitaa kehoa erittäin monipuolisesti ja ennen kaikkea turvallisesti. Koska nk. manipulaatio (thrust) tekniikka ei ole päätyökalu. On käytettävissä myös muita korvaavia ja tehokkaita tekniikoita. Esim. MET-, mobilisaatio-, oskilaatio-, harmonic-, sidekudos- (faskia), LBT-, kraniaali-, kraniaali sakraali-, ja viskeraali tekniikat. Teknikkaat ovat todella turvallisia, koska hoidettavalle kudosalueelle ei aiheuteta turhaa voimankäyttöä eikä painetta. Ei lähetä nujertamaan kehoa, vaan toimitaan sen ehdoilla. Useimmiten hoidossa käytetäänkin nk. kuuntelevia tekniikoita, jotka sopivat kaikille asiakkaille.
Kuuntelutekniikka (listenning, engl.) on osteopatian ja osteopaattien, ehkä keskeisin ja vaikuttavin työkalu ja tekniikka, jota käytetään lähes kaikissa osteopaattisissa hoito- ja tutkimusmene-telmissä (huom. kraniaali ja visceraali- hoidot). Voisi sanoa, että se toimii käytännössä palpatorisena ja kaikuluotaavana tiedon hankkimisvälineenä. Ollakseen toimenpiteenä ja tekniikkana sinänsä yksinkertainen, se antaa osaavalle tekijälleen paljon tietoa miten hoidettavan ja tutkittavan elimistö toimii.
D.O William Garner Sutherland:
”ajattelevat, näkevät, tuntevat ja tietävät sormet”
Lisäksi kuuntelutekniikka antaa arvokasta tietoa siitä, mitenkä sitä pitäisi ja kannattaisi hoitaa. ”keho tietää itse, mitä se tarvitsee”
Erään viisaan ja arvostetun osteopaatin sanoin:
”Keho on itse säätävä ja ihminen ei voi ylittää sitä tasoa. Ihminen voi poistaa vain itse säätävät häiriöt".
Krooniset häiriöt (leesiot) kehon kudoksissa ovat usein pitkäaikaisia. Tästä johtuen myös hoitotulokset tulevat usein esiin hitaasti. Keholla menee jonkin aikaa, ennen kuin se alkaa säätämään ja korjaamaan häiriintyneen kudosalueen fysiologiaa.
Yleisimpiä vaivoja mitä osteopatialla hoidetaan ja voidaan hoitaa:
- ryhtiongelmat
- lihas- ja nivelkivut
- skolioosi
- traumat ja niiden jälkitilat (whiplash)
- alaraajojen pituuserot
- tenniskyynärpää
- välilevyn pullistuma
- rannekanavan ahtautuma
- krooniset ja akuutit niska- ja selkäkivut
- astma
- olkapään ongelmat
- fibromyalgia
Ostepaattisella hoidolla voidaan hoitaa ajatuksella vauvasta vaariin. Ikä ei ole hoidolle este, mikäli yleinen terveydentila sen vain sallii. Erityisesti pediatrinen osteopatia on mm. Euroopassa kasvamaan päin oleva hoito- ja tutkimusmenetelmä. Suomessa pediatrinen osteopatia on vielä ”lapsenkengissä” oleva metodi. Mutta kiinnostusta aiheeseen on havaittavissa myös täällä Suomessa osteopaattien keskuudessa.